Mie en voi käsittää, että huomena on jo aika vaihtaa kolmanteen perheeseen. Tämä melkein 3 kuukautta meni älyttömän nopeasti ja sain kokea tosi paljon hienoja juttuja tämän perheen kanssa. En kylläkään ole yhtä haikein mielin kuten ekan muuton aikana. Ehkä se johtuu siitä, että tämä on ”jo” toinen muutto, mutta se ei ole ainoa syy. Tämä perhe on ollu tosi ystävällinen ja välittävä kokoajan. Ne on pitäny huolta, että mulla on kaikki tarvittava, huolehtinu minun kuskaamisesta kavereile, kouluun, musikaalijuttuihin jne. Ne otti minut niiden mukaan Washingtoniin ja Oregoniin ja ne on välilä antanu mulle enemmän huomiota ko niiden omale pojalle. Meistä ei ole silti tullu kauhean läheiset, koska meilä on joissaki asioissa hyvin erilaiset elämänarvot. Semmosissa tilanteissa ei auta ko yrittää parhaansa mukaan nähdä sen toisen ihmisen kanta ja yrittää pittää mölyt mahassa. Toinen juttu on minun host veli. Mulla on siis kolme pikkuveljeä Suomessa, jotka on mulle aivan sanoinkuvailemattoman tärkeitä. Mie olen siis tottunu sisaruksiin, mutta minun host veli ei, ja sen voi kyllä huomata sen käytöksestä. Tämä on varmasti ollu tosi opettava kokemus niin sille, ko mullekki. Älkää käsittäkö väärin, olen tosi kiitollinen tälle perheelle kaikesta mitä ne on mulle antanu ja ne on tosi ihania ihmisiä, mutta aina ihmisten välile ei synny sitä kemiaa ja sille ei voi mitään.
Huomena minun 2 host perhe vie minut Denveriin syömään ja sitte ne vie minut uuden host perheen luo. Seuraava perhe on tosi erilainen, sillä niillä ei ole lapsia ja ne on ”nuorempi” pariskunta. Ei nyt mitään teinejä, mutta 40 vuotiaita jotka on tosi aktiivisia ja nuorekkaita. Olen tosi innoissani, että saan kokea miltä tuntuu olla ainoa lapsi ja nähä millasta elämä seuraavan perheen kanssa tulee olemaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti