maanantai 23. helmikuuta 2015

Yhyy minua niin ärsyttää ko tämä on menny tämmöseksi kerran viikossa postailuksi, mutta toisaalta olen kyllä päättäny etten ota turhia paineita tästä. Eipä tänne ole tultu koneelle istuun! 



Ensinnäki minun on pakko sanoa, että tämän muuton jälkeen minusta on tullu niin paljon onnellisempi! Rakastan minun uusia host vanhempia koko sydämestäni ja mulla on niin paljon yhteistä niitten kans. Juttua riittää ja näitten elämäntyyli ja arvot on niin samanlaisia ko minun. En vois toivoa parempaa perhettä loppu vuodeksi! 

Toinen juttu on, että minusta tuntuu että olen saavuttanu minun vaihtovuoden ”tavotteet”. Mie olen niin kertakaikkisen onnellinen ja hyvinvoiva. Kokoajan on jotaki uutta tulossa ja olen saanu niin paljon uusia ystäviä viimisen kuukauen aikana. Englanti on jo aivan hyvälä mallila ja olen tosi ilonen melkein kokoajan. Tottakai on välilä hetkiä jolloin on niin väsyny kaikkeen ja haluttais vain nukkua koko päivä, mutta semmoselle ei täälä ole aikaa. Tämä on tämmöstä nyt tai ei koskaan elämää:D Ja tiättäkö muuten mitä!?
13 DAYS UNTIL HAWAII ! 

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Avalanche-peli ja laskettelua!



Perjantai

Meilä oli perjantai vapaa, mutta nousin silti ennen 8 ko aattelin, että menen tekeen minun teknisen puolen tunnit musikaalia varten. Miehän reippaana menin 9 koulule ja huomasin olevani sielä yksin.. :D Hehheh. Hoksasin sitte kattoa kellonaikoja ja tajusinki, että ne alottaaki vasta 2 tänään. No menin sitte takasi kotia ja kyllähän tämmöstä aamu-unista ihmistä potutti ko olin turhaan noussu aikasten. Minun hääty kuiten mennä takasi koulule 11.30 ko meilä oli musikaalin harkat. Reenit loppu 3, mutta jäin vielä 2 tunniksi tekeen ne minun tunnit ja sitte Kyra haki minut 5 maissa. Mentiin syömään Noodels&Companyyn ja sieltä sitte meile. Istuttiin iltaa, katottiin telkkaria ja nukahettiin molemmat siihen sohvale koko perjantai-lauantai yöksi. <— Jos että ole vielä kokkeillu niin älkää kokkeilko nukkua pienelä sohvala kahestaan kenenkään kans. Saattaa nimittäin olla epämukavaa…




Lauantai

Herättiin sitte aamula joskus 6 maissa molemmat ja syöksyttiin kilpaa alakertaan nukkuun minun huoneeseen. Jatkettiin unia 8 asti kunnes minun piti nousta ko 9 piti olla taas koulula reeneissä. Päivä meni tosi nopeasti ja me käytiin ekaa kertaa koko näytelmä läpi alusta loppuun ja en kyllä malta oottaa, että päästään esittään se kahen ja puolen viikon päästä! Host vanhemmat haki minut sitte reeneistä ja mentiin vuokraamaan mulle lumilauta sunnuntaile. Kotia ko päästiin niin laitoin itteni valmiiksi ja lähettiin sitte ajeleen Denveriin Avalanche peliin. Saatiin jostaki ilmaset klubipaikat peliin ja en kyllä valita! Vois sitä ystävänpäivän huonomminki viettää! Avalanche voitti siis Dallas Stars:in 4-1 ja ei ees tarvinu  tuntea huonoa omatuntoa ko Kari Lehtonen ei pelannu Dallasilla maalissa! 



Sunnuntai

Sunnuntaina mentiin lautaileen host perheen kans ja sielä meniki melkein koko päivä. Ilta ollaan istuttu kotona, katottu elokuvia ja syöty. Huominen eli maanantai on vappaata koulusta, joten me suunniteltiin Kyran ja host äitin kans että mennään shoppaileen ja elokuviin! Mie kyllä tykkään näistä 4 päivän viikonlopuista! 






maanantai 9. helmikuuta 2015

Sadies and Monster Jam

Lauantaina oli siis Winterball-tanssit, jotka meni mukavasti hyvällä porukalla! Mulla oli lauantai aamuna musikaalin tanssireenit 10-3, jonka jälkeen kävin kotona suihkussa ja sitte kävelin Analissen tykö   se muuten assuu aivan tuossa kulman takana! Laitettiin siellä ittemme Kyran, Analissen ja Natashan kans. 7 maissa lähettiin ottaan kuvia Brad:n tykö ja sinne sitte ilmesty Lane ja Drew:ki. Suunnattiin kuvien jälkeen Sushi Castleen itehän en tykkää sushista yhtään, mutta ei onneksi tarvinu kynsiä syä ko oli niilä muutaki ruokaa. Tanssit alko siis jo  8, mutta me mentiin sinne vasta lähempänä 9. Ite tanssit meni hyvin, ei ollu liikaa tungosta, musiikki oli ainaski parempaa ko homecomingissa ja mulle jäi jotenki parempi fiilis näistä tansseista. Tanssien jälkeen mentiin ”perinteisesti” Waffle Houseen ja sieltä tultiin kotia ennen 1. Kyra jäi sitte yöksi ja pakko muuten sanoa, että nyt ko olen muuttanu tähän perheeseen niin tuntuu ko Kyraki ois muuttanu tänne siinä samala! Viime viikola se oli meilä vissiin joka ilta ja sehän kyllä passaa mulle paremmin ko hyvin, ko se ei ole enhään koulussakaan niin sitä ei näe turhan useasti! 






Minun ihanaaki ihanempi host perhe!<3



Sunnuntaina nukuttiin pitkään ja sitte 12 jälkeen lähin host perheen kans Denveriin kattoon Monster Jam:iä. Oli kyllä aivan kiva nähä ja kokea, mutta tuo ei ole semmonen juttu mitä haluaisin mennä kattoon joka viikko. Sen jälkeen mentiin sitte syömään semmoseen outoon meksikolaisravintolaan, jossa sai samala kattoa uimahyppyjä ja näytelmiä ko söi. Tuoki oli semmonen paikka missä oli kiva käyä kokemuksen vuoksi mutten mie tuola joka päivä söis! Tuli siis taas vietettyä mukava ja toiminnan täyteinen viikonloppu! 








sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Kuusi kuukautta hyvää elämää.

Tuntuuko teistä koskaan siltä, että päivät vain kiitä ohitse eikä ajan kululle vain voi tehä mitään. Tällä hetkellä minusta tuntuu just tuolta. Tuntuu, että ennenkö ehtii päivä kunnola alkaakkaan, se on jo ohitse. Tänään mie olen ollu jenkeissä tasan 6 kuukautta. Puoli vuotta, miten sen nyt ikinä haluaaki muotoilla. Käsittämätöntä kuinka tämä aika on menny niin nopeaa. Tähän puoleen vuoteen on mahtunu niin paljon hienoja ihmisiä, hetkiä, paikkoja ja kokemuksia.  Niin paljon onnea ja iloa, niinkö surua ja kaipuuta. Täälä sitä kaikki tuntuu miljoona kertaa hienommalta, mutta myös miljoona kertaa kauheammalta. Pienet ja mitättömät asiat voi tehä minut niin onnelliseksi ja taas vastoinkäymiset tuntuu maailman lopulta. 


Tammikuu on ollu ehottomasti koko vaihdon paras kuukausi tähän mennessä. Olen saanu niin paljon uusia ystäviä ja tekemistä on ollu vaikka muile jakkaa. Tällä hetkellä olen onnellisempi kuin koskaan ennen. Elämä täällä luistaa paremmin kuin hyvin, koti-ikävä ei vaivaa pätkääkään ja asiat on loistavasti. Rakastan kaikkea täällä. Ystäviä, host perhettä, koulua, Coloradoa, ilmastoa ja lista vois jatkua loputtomiin. Tiedostan kyllä, että täältä on tultava kotiakki 5 kuukauden päästä, mutta nyt ajatuski tuosta kuvottaa. Oksettaa. Kauhistuttaa. Hyijjä! Kuudessa kuukaudessa olen saanu pari sellasta ystävää, jotka on niin läheisiä, että tuntuu kuin olisin tuntenu ne koko elämäni ajan. Mie en tiä mitä mie aijon tehä ko en voi tua niitä palatessani Suomeen. En voi vain soittaa niile ”Hei, mennäänkö shoppaileen?” Tai ”Tule piristään minua!” jne. Ei ei ei…
 

Tänne tullessa otin suuren riskin. Mie tiesin, että elän täällä vain vuoden. Ja siinähän se ongelma onki. Vuosi on riittävä aika kiintyä uusiin ihmisiin, paikkoihin, asioihin ja tapohin. En voi kuvitella, että minun häätyy vaihtovuoden lopuksi luopua tästä kaikesta. Palata kotiin. Enkä mie sano, että koti ois jotenki ahistava paikka mennä. En todellakaan. Minua ahistaa ajatus siitä, etten voi yhdistää kahta elämää. Kahta täysin erilaista maailmaa, joita rakastan molempia. Se on uhraus, joka jokasen täytyy tehdä vaihtoon lähtiessä ja etenki sieltä tullessa kotiin. Se on pelin henki ja sitä ei voi muuttaa mitenkään vaikka mitä tekis. Nyt on kuiten liian aikasta murehtia tammösiä, sillä asiat on hyvin ja vaihtovuotta on jäljellä vielä 5 kuukautta. Tämä on ollu elämäni paras päätös tähän mennessä. Sitä minun ei tarvi miettiä hetkeäkään. En ole missään vaiheessa katunu tänne tuloa. Ja miksipä mie katuisin jotain, joka on tuonu minun elämään niin paljon hyvää? 







perjantai 6. helmikuuta 2015

”Mul on kaikki hyvin tänään…”

Heippa vain taas! Arki uudessa host perheessä on alkanu loistavasti ja itseasiassa ollaanki puhuttu jo valmiiksi nva:n ja host perheen kans, jos olisin täälä koko loppuvuoden. Tämä soppii kyllä mulle paremmin ko hyvin sillä me tulema tosi hyvin juttuun! Muutin siis viime lauantaina tähän perheeseen jossa on äiti, isä ja 2 koiraa eli ei muita lapsia minun lisäksi. Nämä on tosi nuorekkaita ja aktiivisia ja nämä on suunnitellu jo vaikka mitä minun päänmenoksi! Meilä on Spring Break maaliskuun 20-29 ja ne on suunnitellu, että ne vie minut Californiaan! Kyllä kelpaa! Ja muutenki nämä on niin ystävällisiä ja rentoja, että viihyn täälä loppuvuoden kyllä paremmin ko hyvin, jota on muuten noin tasan 5 kuukautta jäljelä! Voittako kuvitella. Nimittäin mie en! Aivan käsittämätöntä mihin tämä aika vain katoaa. Mie tulen päivittelheen tuosta aivan oman postauksen lähipäivinä, mutta nyt häätyy laittaa nukhuun ja aamula musikaalin tanssiharkkoihin ja illala onki sitte Winterball tanssit, joista tietenki teen oman postauksen mahollisimman pian! 

P.S. Elämä hymyilee.


1. Saatiin meidän musikaali t-paidat ja meän pianisti oli kirjottanu söpön tekstin suomeksi! :3 
2. Käytiin Lindseyn kans shoppailemassa tanssiaismekot torstaina.
3. Host äiti, näitten ylisöpö koira, mie ja Kyra.
4. Suomi, Tanska, Ukraina, Moldova ja Saksa.


1. Mie ja minun supersankari Laressa <3
2. Olen onnesta soikeana ko mulla on nyt piano tunteja, joka päivä niin ei pääse ne vähäsetki taijot ruostuun! 
3. Mie ja Lindsey.
4. Haha Bear on ehkä maailman sulosin! 

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Because I’m happy.

Nyt on siis ensimmäinen yö kolmannessa host perheessä takana. Mulla on niin hyvä olla täälä ja tuntuu ko oisin ollu täälä koko alkuvuoden. Olen siis tuntenu host äitin jo vuen alusta alkaen ja host isänki tapasin jo joulukuun alussa. Nämä on tosi rentoja ja ihanan nuorekkaita! Tänään jenkeissä on ollu suuripäivä urheilun kannalta, eli jokavuotinen Super Bowl. Minun host perhe järjesti ”kisakatsomon” ja täälä pyöri joku 15 ihmistä koko päivän. Nämä tykkää järjestää tämmösiä kuulemma useastikki ja mulle tämmöset kelpaa kyllä paremmin ko hyvin! Mie olen niiiin ilonen tästä perheestä ja meilä on jo tosi paljon ihania suunnitelmia mitä meinataan kevään aikana tehä. Ollaan jo alustavasti puhuttu, että voisin ehkä asua loppuvuoden täälä mikä ois kyllä minun kannalta paras, koska kyllä on pikkuhiljaa alkanu mielenkiinto loppua tähän muuttamiseen. No sempä näkkee tässä kevään mittaan. Kaikki on siis loistavasti ja elämä hymyilee!