Time flies

Mihin tämä aika oikein lentää?! Jo 50 päivää takana ja minusta tuntuu, että aika on vain hujahtanu ohi. Tässä 50 päivän aikana  on kerinny tapahtua niin paljon, ja niin hienoja asioita mitä en ois voinu ikinä kuvitellakaan. Kaikista huvittavinta on se, että ne hienot asiat on aivan tavallisia, mutta silti niitä jotenki ossaa arvostaa niin paljon. Se on niin ihmeellistä, että olen tuntenu minun host perheen 50 päivää ja tämä paikka on mulle melkein ko koti. Voin mennä jääkaapile koska haluan ja syä mitä haluan. Voin puhua minun host äitile jos joku asia painaa mieltä. Eihän se nyt ole läheskään sama asia ko oma äiti mutta parasta mitä tässä tilanteessa voi pyytää. Ja muutenki nämä pittää minua ko omana lapsena. Koulussa ymmärrän viikko viikolta paremmin ja ihmiset on tutumpia. Pikku hiljaa alan käyttäytyä niinkö ”normaalisti” eli ei niin normaalisti:D Tai siis viittin olla oma itteni ja höpöttää, enkä ole ennään niin hiljanen ko mitä olin alussa. Mie olen omaksunu jo täysin tämän näitten ”small talk” kulttuurin ja se tullee jo melkein automaattisesti. Mulla on jo tosi rakkaita kavereita ja olen kyllä niin onnekas, että olen onnistunu solmimaan ”oikeita” kaverisuhteita eikä vain semmosia hyvänpäivän tuttuja.  Nämä kaikki on pieniä juttuja, mutta silti asioita jotka saa minut hyväle tuulele.

Voin jo nyt sanoa, että minussa on tapahtunu muutoksia ja se sama Juulianna ei tule 9 kuukauen päästä takasi. Ei toelakhaan. Tässä ajassa olen jo oppinu arvostaan niin paljon hyviä asioita mitä meilä Suomessa on ja voin ylpeänä sanoa, että olen Suomesta. <— Joo me olema ehkä pienen pieni maa tuola ”jossaki” pohjosessa, mutta meilä on niin paljon hyviä asioita joista voin olla ylpeä ja hehkuttaa.

Nyt olen siis viimisen 2 viikon aikana alkanu näkheen pikku hiljaa unia englanniksi. Harvoin ne on kokonaan enkuksi, mutta pätkiä muistan, että saatan käyä unissa keskusteluja englanniksi. Ajattelu on kuitenki vielä helpompaa Suomeksi ja välilä on päiviä jolloin tuntuu ettei englanti suju ollenkaan. Sanat tullee suusta missä järjestyksessä tahansa ja se on kyllä välilä tosi turhauttavvaa. Onneksi näitä päiviä on harvoin ja yleensä se johtuu siitä, että olen joko tosi stressaantunu tai väsyny. Toisinaan sitte on hetkiä jolloin tullee tosi hyvä mieli ko ossaa ongelmitta vastata ”oikealla laila” ja selittää pitkiäki stooreja ongelmitta.

Mutta siis tiivistettynä tällä hetkelä asiat on hyvin. Pahemmilta koti-ikävä puuskilta on vielä toistaseksi säästytty vaikka jos en nyt jostaki syystä maininnu niin syyskuun eka viikko oli hankala ja olin vähän allapäin, mutta se onneksi meni äkkiä ohi ko puhuin host äitile ja hommasin itele tekemistä. Mutta nyt siis meilä on ollu tämä päivä eli perjantai vappaata ko vain opettajilla oli työpäivä. Tänhään olen siis yksin ” juhlistanu” tätä hulppeaa 50 päivää Jenkeissä viettämällä laatuaikaa itteni kans…SHOPPAILLEN! <— Mie tänään muuten päätin etten enhään IKINÄ lähe kenenkään muun kans shoppaileen ko itteni. Yksin shoppaileminen on miljoona kertaa rentouttavampaa ko porukassa!!!

 Ei tarvi miettiä kuka kitisee ja koska ja missä ja miksi. 

Mukhaan lähti 2 perus toppia (harmaa ja musta), valkonen perus paita, puman toppi ja urheilu shortsit (Puman liikkeessä oli kaikki -50% <— Rakastan Outlet Mall:ia!), kengät, neule, farkut, collarit, huivi, vyö ja villapaita ja aurinkolasit. 

 Huomena aamusta menenki kattoon host veljen Cross country kisoja ja illala menen Auroraan ko yhelä rotary vaihtarilla Abigail:llä (Argentiina) on synttärit ja jään sitte sinne yöksi ettei host äitin tarvi ajjaa ees takasin illala. 

Suvi Teräsniska- Tyttö