Juuret Suomessa

”Juuret Suomessa” on Jukka Kuoppamäen laulu, joka on mulle henkilökohtasesti tosi tärkeä. Olen laulanu sen lukemattomia kertoja eri tilaisuuksissa niinkö itsenäisyyspäiväjuhlissa, veteraanijuhlissa, ylioppilasjuhlassa ja ties missä ja milloin. Tuo laulu soppii moneen tilanteeseen ja sen sanat ja melodia on äärimmäisen kaunis. Olen sen sanoman sisäistäny jo vuosia sitten, mutta nyt vasta tuntuu ko oisin löytäny sen todellisen merkityksen itelleni. 

” Vaikka pois muuttaisin,
Kotimaan jättäisin,

Niin mä luoksensa varmasti viel palaisin.

Vaikka muualla kultaa mä vuolisinkin,

Koti-ikävään siel' kuihtuisin.”

Vaikka mie en ole nähny tätä maailmaa ko hyvin pienen palasen, mie tiän jo valmiiksi etten ikinä tunne itteäni missään yhtä kotosaksi ko rakkaassa koti Suomessa. Mie haluan matkustella ja nähä tätä maailmaa, koska täälä on niin paljon nähtävää, mutta silti tiän lopulta löytäväni itteni Suomesta. Mie en lähteny maailmalle siksi, että oisin jotenki kyllästyny ”tylsään harmaaseen Suomeen, jossa ei ole mitään jännää”, vaan siksi, että saisin vielä paremman käsityksen siitä kuinka hienosta maasta mie olen kotosin. Kuinka hyvin meilä on asiat. Vaikka koti-ikävä on välilä raastava, niin silloin se suomalainen sisu nousee kahta kauheampana esiin ja muistuttaa kuinka suomalainen seisoo vaikka päällään yhen vuen. 

"Minun juureni Suomessa on,
Syvyyksissä sen peruskallion.

Sen mullasta voiman ne saa, elämän,

Sen lapseksi ainiaaks jään.” 

Ikinä ennen en ole niin ylpeänä kantanu Suomen lippua ko täälä. Ikinä ennnen en ole ollu niin ylpeä kertoessani kotimaastani ko täälä. Mie olen niin onnellinen, että olen saanu kasvaa Suomessa.

"Vaikka vieraisihin

Maihin eksyisinkin,
Silti koivun ja tähden mä viel löytäisin.

Vaikka rikkaudet muualla mua houkuttaa,

Täällä rauhan vain sieluni saa.” 

Arvatkaapa kuinka hienoa on ihmetyttää täälä ihmisiä kertomalla meän tummansinisestä kaamoksesta, yöttömästä keskikesästä, taianomaisista revontulista, kuvankauniista ruskasta ja tuhansista järvistä. En todellakaan valita Coloradon kauniista kalliovuorista, jotka näyttää olevan niin lähelä, että niitä voi melkein koskettaa. Kyllähän maisemat on täälä henkeäsalpaavat, mutta ihmiselle joka on tottunu elämään joen rannalla on jotenki outoa elää paikassa, jossa veden näkeminen on yks maailman 7 ihmeestä. Niin ja kyllä joulukuu ei tunnu joulukuulta ilman lunta ja pakkasia, nimimerkillä + 15 ja aurinko porottaa aamusta iltaan. 

"Siksi päivin ja öin
Sitä nyt ikävöin.
Muistan kesät ja talviset yöt tähtivöin,
Ja sen hohtavat hanget ja pellot ja haat.
Muistan keväät mä sen kuulakkaat.”

Mahottoman kivahan se on nähä maailmaa, mutta uskon 100% varmasti, että kotipaluun riemua ei voita mikään. Vaikka olen selvinnykki ilman järkyttävää koti-ikävää, niin kyllähän semmonen tietynlainen ikävä on takaraivossa useasti. Etenki perhettä ja ystäviä. Viikko sitte juttelin pikkuveljile skypessä ja kuinka outoa oli huomata, että vanhimmalle pikkuveljelle on tullu äänenmurros. Juttelin nuorimmalle pikkuveljele tänään whatsapp:n ääniviestien kautta ja sen ääni ja nauru sai ihon kananlihale. Se on oppinu kirjottaan nyt syksylä, mikä oli mulle järkytys ko se yhtäkkiä vastasiki kirjottamalla. Kuinka paljon pieniä asioita on ehtiny tapahtua, tässä lyhyessä ajassa. Itseasiassa tasan 4 kuukauessa. Tottakai ikävöin perinteitä, mutta tieto siitä, että saan viettää suomalaisia perinteitä vielä vuosikymmeniä ja nämä on taas niitä mitä en tule ehkä kokemaan ikinä uudelleen. Amerikka on uskomattoman hieno paikka ja tottakai tullessani tuon palan sitä mukanani, mutta karu totuus on, ettei minusta sais amerikkalaista tekemälläkään.

Ettei tämä nyt mene aivan kauhean vakavaksi, niin nyt haluan listata kolme asiaa mistä olen erityisen ylpeä ja miksi:

1. Ilmanen koulutus ja vielä yks maailman parhaista! 

Näistä voin huomata amerikkalaisten tietämättömyyden:

Muutama tyttö jutteli maantieontunnila:

”…Serbia, Moldova, Kroatia jne. on Venäjän osavaltioita.”

Host-veli kysy tämän paripäivää sitte...

”Eikös Taiwan ole yks kiinan osavaltioista?” 

Yks kaveri:

Kaveri: ”Niin siis Suomihan on se saarimaa sielä pohjosessa.” 

Minun ajatukset: Niin olen tosiaan Suomesta, en Islannista.

Yks tyttö: ”Onko teilä sama onnittelulaulu ko meilä?”

Mie: ”Joo on, mutta erit sanat tietenki”

 Tyttö: ”Millaset?”

Mie aloin laulaan.

Tyttö: ”Täh, ettäkö te puhukkaan englantia?” 

”Juu ei puhuta ei…” 


Kirsikkana kakun päälä maantiedon opettaja selitti kuinka Artic Circle on etelässä ja Antartic Circle pohjosessa. Siinä vaiheessa minun oli pakko aukasta suuni ja sanoa miten asia oikeasti on. 

Kyllä mie näitten jälkeen jouduin ottaan muutaman kerran syvänhengityksen ja miettiin, ettei nallekarkit aina vain mene tasan :D

• Testit saa uusia ja näilä on siis mahollisuus saaha pisteitä takasi.
• Testikysymykset saa päivää ennen testiä…
• Niin ja pistokokkeessa saa käyttää muistiinpanoja. 

Ja sitte ne vielä ihmettellee, miksi ne ei menesty missään maailmanlaajusissa koulutesteissä. 

2. Ilmanen kouluruoka

• Ihmiset syö paljon burgereita, pitsaa, burritoja, keksejä ja subway ruokaa, koska koululta ei juuri tavallista ruokaa löy´y.
• Näilä kulluu joka päivä about 5 dollaria(4€) ruokaan, jos ne ei tuo lounasta kotoa. Jos ihmiset tuo lounaan kotoa, niin sehän tarkottaa sitte leivän, jugurtin ja omenan. Mulle tullee nälkä  jo suurinpiirtein lounaan jälkeisellä oppitunnila.
• Ko tullee puhetta koulujutuista tai ruuasta, yleensä mainitten meän systeemistä ja ko monet teinit kuulee tämän yhistettynä ilmaseen koulutus, niin ne on valmiita ottaan seuraavan koneen Suomeen. 

3. Ilmanen terveydenhuolto

• Yhelä tytölä oli ollu nilkka kipeänä jo useamman päivän ja se eppäili, että se on murtunu. Se oli laittanu siihen semmosen tuen ja yritti sillä selvitä, mutta mie tieten kysyin, että miksei se mene lääkärille niin se sitte vastasi näin: Ei minun vielä kannata vielä jos se onki vain vähän rasittunu/nyrjähtäny ko sitte menis turhaa rahhaa.
• Täälä on oikeasti ihmisillä ongelmana ettei niilä ole varraa maksaa lääkärikuluja.

Hyvää vaikkaki vähän myöhästä itsenäisyyspäivää!