Tällä hetkellä istun San Franciscon lentokentälä ja oottelen jatkolentoa Honoluluun. Mulla on nyt hyvin aikaa purkaa tätä musikaalijuttu yhteen postaukseen. Kaikkihan lähti siitä ko marraskuun lopulla koe-esiinnyin Legally Blonde musikaaliin. Sain sitte Call Back:in 4 eri rooliin ja olin niin ilonen, että sain Call Backin yhteen päärooliinki. Meän ohjaaja julkaisi cast-listan joulukuun alussa ja olin enemmän ko onnellinen siitä roolista jonka sain! Mie olin siis osana 9 tytön porukkaa ”Greek Chorusta”, jotka on päähenkilö Ellen parhaita kavereita. Mulla ei siis ollu sooloja tai vuorosanoja ollenkaan, mutta tanssia ja laulaa sai kyllä melkein koko näytelmän ajan. Koe-esiintyminen on ollu paras päätös mitä olen tehny koko vuen aikana. Siitä lähti minun vaihtovuen nousu kiito.
Reenit alko heti joululoman jälkeen ja siinä vaiheessa kävi jo selväksi, että tähän leikkiinkö ryhty niin se tarkotti täyttä sitoutumista siihen. Joka päivä koulun jälkeen harjoteltiin 2,5h ja lauantaisin sai raahautua koululle 9:ksi ja sielä sai venyä kolmeen asti. Sitä jatku sitte aina helmikuun loppuun jolloin alko "Tech week” eli joka päivä koulun jälkeen harjotukset 6.30 tai 8.30 asti ja lauantaina aamu 9:stä ilta 6:teen. Mitä tapahtuu ko viettää nuin paljon aikaa ihmisten kans? - Syntyy ystävyyssuhteita, tiukkoja semmosia. Sitä löytää oman paikkansa ihmisten joukossa, jotka on niin samanlaisia ko mieki. Yhtä hulluja, pöljiä ja meneviä ko mie. Ja tuo kaikki vain meni yhtäkkiä ohitse ja sitä huomaa, että kaikki 5 näytöstä on jo ohi. Kaikki se vaiva 2,5 tunnin näytöksen takia. Tämän takia vietettiin porukalla harjotellen kymmeniä ja kymmeniä tunteja ja se kaikki päätty siihen 2,5 tunnin show:hun. Oliko se sen arvosta? OLI. Me saatiin niin paljon hyvää palautetta, 4/5 näytöksestä oli loppuunmyytyjä ja kaikki meni loistavasti.
Mie olen niin helpottunu, että se on ohi ja saan viettää enemmän aikaa kavereiden ja host perheen kans (<— Olen muuten syöny kotona viimeksi vissiin 2 viikkoa sitte ko aina ollu jossaki :D), samala olen aivan järjettömän surullinen, että nyt se on ohi. Mitä mie teen koulun jälkeen ko olen tottunu viimisen 2 kuukauden ajan nuokkuun koulula päivät pitkät. Voitta kuvitella minkälaisissa tunnelmissa porukka oli eilen. Itkettiin, naurettiin, itkettiin ja naurettiin. Oli kyllä niin haikeat tunnelmat, mutta sitte taas näytöksessä huomasi, että kaikila oli aivan järjettömästi energiaa ja sen kyllä huomasi kaikki. Mulla on ollu aivan järjettömän hauskaa musikaaliporukan kans viimisen parin kuukauden aikana, mutta niinhän se on, että kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin myös tämäki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti