Niin se vain viikonloppu ja Labor day:ki oli ja meni. Viikonloppuna kävin kahtena päivänä shoppailemassa ja muuten olenki vain oleskellu. Tänhään olen taas käyny istumassa koulun penkilä ja koulun jälkheen sain VIIIMEIN lähetettyä postikortteja Suohmeen. On niitä jo kyllä kyseltykki.
Eilen aamula skypetin ekkaa kertaa perheen kans ja oli kyllä aivan ihana nähä, että kotonaki on kaikki hyvin. Toisila tullee tosi kova ikävä ko näkkee oman perheen ja toisila se taas helpottaa. Ite en oikein tiä minkälaisia ajatuksia se herätti. Toisaalta ko näki, että kaikki on hyvin, niin tuli tosi helpottunu olo. Toisaalta taas jotenki sen keskustelun jälkheen tuli tosi tyhjä olo. Nyt ko arki on alkanu tääläki, niin tottakai tullee välilä semmonen olo, että tässäkös tämä nyt sitte on. Tulenko mie viethään yli 300 samantyyppistä päivää jatkossaki? No en. Tottakai jotku päivät on vähemmän tapahtumarikkaita ko toiset, mutta sehän kuuluu tähän ja seki on osa tätä kokemusta. Eihän täälä asuvien nuortenkhaan elämä ole joka päivä ”siistiä” ja tapahtumarikasta ja tavallisen amerikkalaisnuoren elämäähän mie olen tullukki tänne kokehmaan! Huomena menenki taas käyhmään aamusta rotarykokkouksessa,
mutta muuten tämän viikon suunnitelmat onki täysin auki. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti