Week 15<— ?!

Viikko se on vain taas vierähtäny niin nopeaa, ettei voi ees käsittää! Tämä on ollu kyllä niin tapahtumarikas viikko, että nyt tullee kyllä juttua sitte tosiaan koko viikon eestä. Niinkö viime postauksessa kerroinki muutin uuteen perheeseen viime lauantaina. Se koko lauantai aamu alko sillä, että ekan perheen host äitin piti lähteä töihin, joten se kävi sanomassa mulle heipat jo aamu 9 ja siinä molemmat tihrustimma jonku aikaa enkä voinu oikein ees käsittää, että tänä iltana ei syäkkään host momin huippu sapuskoita tai enkä saa siltä hyvän yön halausta. Se lähti siitä sitte ja mie aloin laittamaan tavaroita kassaan. Muuten se oli aivan ko tavallinen lauantai aamu: kävin vähän treenaamassa, söin hyvän aamupalan ja olin vain. Host veli ei ollu ees kotona ja host iskä tuli joskus 11 maissa alakertaan ja juteltiin siinä kaikkea minun lähöstä ja kuinka  luopuminen on aina hankalaa ja eihän tämmönen itkupilli voi siinä vaiheessa pittää itteänsä koossa. Siinä vaiheessa ko viiminenki laukku oli ulkona huoneesta, se huone näytti niin onnettomalta ja tyhjältä! Aivanko mie en ois sielä ikinä ollukkaan. 

12 maissa toisen perheen host isä tuli ja juteltiin siinä vähän aikaa kunnes kannettiin laukut autoon ja siinä vaiheessa suurimpiirtein hyppäsin ekan perheen host isän kaulaan ja taas tuli kunnon niagarat silmistä…:D Kaikki jotka tuntee minut niin tietää, että olen tosi tunteellinen ihminen, mutta nämä vaihtovuen aikana tulevat tunnemyrskyt on jotaki aivan  omaa luokkaa! Hypittiin sitte autoon ja koitin selitellä uuele host iskäle kuinka tämä ei johu niistä vaan siitä, että tullee ikävä ekaa perhettä. 

Mie en ala sen kummemmin selittään mitä lauantai päivän aikana uuessa perheessä tapahtu, mutta sen sanon, että ensimmäiseltä istumalta täälä perheessä oli tosi rentoa ja kotosaa. Vaikka mulla oliki pieni kauhu skenaario omassa päässä tämmösestä ”eläintarhasta”, niin ne pelot oli onneksi täysin aiheettomia. Host äiti on tosi ihana, vaikka eka tapaamisella en aatellu sitä yhtään äidilliseksi, mutta se on siis aivan loistava! Se on tosi huolehtiva ja heti ko se kuuli, että minun häätyis kerätä rahhaa ehkä tulevaa Hawaijin matkaa varten niin se oli heti miettimässä miten voitais kerätä rahhaa ja se oli jopa laittanu sähköpostia sen kaverille joka asuu Floridassa, että voisko se tukea minun reissua jotenki ko se ylheensä auttaa minun uuen host veljenki rahankeruu jutuissa ja se oli heti sanonu, että ehottomasti se haluaa auttaa! Kuinka ihania ihmisiä tämä paikka onkaan täynnä! Mulla siis mennee loistavasti uuen perheen kans ja ne on tosi innoissaan minusta. Hetkeäkään en ole tuntenu täälä oloani epämukavaksi tai kaivannu ensimmäistä perhettä. Ehkä jopa päin vastoin, koska tämä perhe on enemmän samanlainen ko minun oma perhe. Niin ja muuten olen menossa näitten kans Seattle:en ja Portland:iin jouluksi! 

'

Tällä viikola on ollu tosi paljon stressiä, koska on ollu paljon koulujuttuja ja musikaalin koe-esiintymiset. Maanantaina meilä oli koulun jälkeen 3 tuntia kestävät tanssiharjotukset koe-esiintymisiä varten ja sen jälkeen vielä vanhempien tapaaminen. Siinä vaiheessa ko käytiin niitä papereita, tajusin, että viiminen esiintymispäivä on 7.3 eli sama päivä jolloin minun pitäis lentää Hawaijille muitten vaihtareitten kans. Mie yritin sitte omilta suomi vanhemmilta kysellä vahvistusta päästäiskö ne minua sinne, että tiän onko minun ees järkeä koe-esiintyä jos en voi olla ees mukana koko musikaalissa. Mie en kuiten missään vaiheessa saanu niiltä kunnon vastausta eli mie päätin kuitenki koe-esiintyä, mikä oli kyllä aivan mahtava kokemus! Torstaina koulun jälkeen jäin koulule ja 4.29 oli mulla koe-esiintymisaika. Menin sitte sinne missä muutki oli joskus 4 maissa ja sitte yhtäkkiä mulle sanottiinki, että on enään 2 ennen minua. Jotku ei ollukkaan ilmaantunu paikale niin aikataulua oli tiivistetty, joten siinä ei onneksi ollu aikaa ees jännittää. Menin auditorioon ja mie olin aatellu, että sielä on 2 tai 3 ihmistä, mutta sielä oliki 8 ”tuomaria” vai miksi nuita nyt sanotaankaan. Menin siis sisäle, esittelin itteni, lausuin minun monologin ja lauloin laulun. Kaikki tuo oli ohi varmaan 2 minuutissa ja olin kyllä aivan tyytyväinen omaan suoritukseen! Tänään sitte koulun jälkeen meilä oli tanssi koe-esiintymiset jossa oli 2 pakollista tanssipätkää ja 2 valinnaista. Ne siis tanssittiin 6 ihmisen ryhmissä ja jokanen ryhmä tanssi 2-3 kertaa. Tämäki meni aivan kiitettävästi ja oli kyllä huippu kokemus koe-esiintyä tämmöseen, koska aijempaa kokemusta koe-esiintymisistä ei sen kummemmin ole. Maanantaina näkkee sitte Call back-listat, vaikka meile kyllä sanottiin, että jos ei ole listala se ei tarkota, etteikö ois päässy mukaan. Ois kyllä huippu päästä ees jollaki laila seuraamaan miten tuommonen musikaalin rakentaminen tapahtuu! 

Sitte vielä kolmas aihe. Uus host perhe käy sunnuntaisin kirkossa, mitä olin toivonukki, koska halusin ehottomasti nähä millanen on amerikkalainen kirkkokulttuuri. Tottakai käytännöt ja tavat riippuu kirkosta, mutta silti. Tämä perhe siis käy Metodistisessa kirkossa, joka oli tosi erilainen mihin olen tottunu! Niilä on sunnuntaisin 3 erilaista toimitusta eli 2 ”muodollista” ja 1 rennompi ja tämä perhe siis tykkää käyä tuola rennommassa, mikä siis oli kyllä tosi rento sanan jokasessa merkityksessä! Heti ko mentiin sisäle, kuulu kuinka Jazz bändi soitti musiikkia ja kirkon takaosasta sai ruokaa(hedelmiä, donitseja, kahvia, jugurttia jne.) ja toimituksen ajan pappi istu jakkaralla tai käveli käytävillä ja heitti välilä vitsiä. Oli kyllä tosi mukavaa! Tähän liittyen käytiin sitte keskiviikko iltana host veljen kans nuortenillassa, jossa teemana oli kaikkien synttärit. Meitä olis sielä about 15 nuorta ja syötiin synttäreitten kunniaksi herkkuja ja pelathiin kaikennäkösiä hauskoja leikkejä. Lopuksi vielä kaikki sai 10 dollarin lahjakortit johonki paikalliseen yritykseen niinkö starbucks, walmart, elokuvateatteri jne. ja mie sain tuon elokuvateatteri lahjakortin, jolle tullee varmasti käyttöä! Tuosta puheen ollen, minun pitäiski mennä kattoon uus nälkäpeli…! 

Tämmöstä siis täälä ja nyt huomena lauantaina täälä on iso tapahtuma, ko tuo Castle Rockin päälä oleva tähti sytytetään! Olen siis luvannu mennä auttaan rotareita popcornin jaossa iltapäivälä ja samala saan nähä vähän kuinka iso tapahtuma tuo on täälä! 

P.S. Niin ja mie tein minun klubile Suomi-esitelmän keskiviikkona ja ne kyllä tykkäs siitä! Ne anto mulle semmosen ”oikean” nimilaatanki, jonka saa kaikki klubin jäsenet, ko käyn sielä joka viikko. Voi että rakastan minun klubia! 

Mie ja minun klubin presidentti.

P.P.S. Viime aikoina fiilikset on ollu tosi hyvät eikä koti-ikävästä ole onneksi ollu tietoakaan! Pikemminki kauhula ajattelen, että täältä häätyy tulla poiski joskus…aika liitää!